Pyhä pihlaja

Pihlajaa on entisaikaan kunnioitettu ja pidetty pyhänä puuna, joka suojasi ja vartioi. Pihlaja on kuulunut istuttaa uuden talon pihaan onnea tuomaan. Pihlajapuun kaatamisen uskottiin taas tuovan huonoa onnea. Kalevalaisen tarun mukaan pihlaja on omistettu Ukko Ylijumalan puolisolle maanjumalatar Raunille. Pihlajan uskottiin myös turvaavaan taloa salamaniskuilta, sillä pihlajahan oli ukkosenjumalan puolison Raunin puu.

Pihlajanmarjojen syömisen on uskottu antavan suojaa pahoilta hengiltä ja antoi yliluonnollisia kykyjä. Kansanperinteessä pihlajanmarjoja on käytetty lääkinnällisenä aineena kuumeeseen, kihtiin, reumaan ja ummetukseen.

Pihlajanmarjoissa on paljon C-vitamiinia

Pihlajanmarja sisältää siis runsaasti C-vitamiinia, 49–200 mg sadassa grammassa, noin saman verran kuin lakassa. Pihlajanmarjassa on myös K-vitamiinia, folaattia (B9-vitamiini) ja karotenoideja. Karotenoidit suojaavat ihon ja silmien kuntoa. Marjasta löytyy myös runsaasti polyfenoleita, jotka ovat luontaisia antioksidantteja. Se on myös runsaskuituinen marja, kuitua on 17 %. Parkkiaineet ja sorbiinihappo aiheuttavat pihlajanmarjan karvaan maun. Ensimmäisten yöpakkasten jälkeen maku tulee miedommaksi. Itse voi myös pakastaa marjat omassa pakastimessa, jotta maun saa miedommaksi. Linnut pitävät nimittäin myös yöpakkasten miedontamien marjojen mausta, joten marjoja kannattaa kerätä jo ennen kuin ne ovat menneet parempiin suihin.

Pihlajanmarjojen syöminen vähentämää mahdollisesti kolesterolin määrää veressä. Pihlaja tehostaa rasva-aineenvaihduntaa ja lisää sappinesteen eritystä ja pihlaja voi auttaa myös ummetukseen. Pihlajanmarjoja kannattaa kuitenkin syödä kohtuudella, sillä suuret määrät marjoja voivat aiheuttaa ärsytystä ruuansulatuskanavan limakalvoilla.

Pihlajanmarjoista hilloa, lehdistä teetä

Pihlajanmarjoista voi tehdä mehua, hilloa, sosetta, hyytelöä, siirappia ja viiniä. Marjoja voi myös kuivata. Pihlajanmarjan kanssa voi käyttää esimerkiksi omenaa, porkkanaa, hedelmiä tai muita marjoja, jolloin mausta saadaan miedompi. Pihlajanmarja kestää hyvin kuumentamista. Pihlajanmarjamehua voi hyvin käyttää kuumana flunssajuomana vaihteluksi mustikka- ja mustaherukkamehuille

Pihlajanlehdissä on lehtivihreää ja antioksidantteja. Keväällä pihlajassa olevat silmut voidaan syödä. Vanhempia lehtiä voi hyödyntää teen raaka-aineeksi. Hauduta 10 minuuttia 2 tl kuivattuja ja murennettuja lehtiä yhtä teekupillista varten.

Pihlajanmarjareseptejä

Pihlajanmarja-omenahillo

1 l pihlajanmarjoja
1 kg omenoita
1 dl vettä
500 - 700 g hillosokeria

Laita kattilaan puhdistetut ja huuhdellut pihlajanmarjat, kuoritut ja lohkotut omenat sekä vesi ja kiehauta. Keitä noin 30 minuuttia, jonka jälkeen ota kattila liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella. Hilloon voi jäädä sattumia, jos itselle sopii. Laita kattila takaisin liedelle ja lisää vähitellen hillosokeria maistellen, mikä on itselle sopiva makeuden määrä. Keitä 10 minuuttia. Anna hillon seistä noin 30 minuuttia ennen purkitusta välillä sekoittaen. Purkita hillo puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin. Säilytä viileässä. Hilloa voi myös pakastaa.

Pihlajanmarjahyytelö

2 l pihlajanmarjoja
5 dl vettä
1 kg hillosokeria

Pakasta marjat yön yli ennen hyytelön tekoa, jotta marjat makeutuvat. Laita huuhdellut pihlajanmarjat kattilaan kiehuvaan veteen ja keitä niitä hiljakseen noin 20 minuuttia tai kunnes ne pehmenevät ja menevät rikki. Siivilöi sitten mehu, mutta älä paina marjoja siivilää vasten, jotta mehu pysyy kirkkaana. Lisää siivilöityyn mehuun hillosokeri ja keitä kattilassa 10 minuuttia. Kaada seos puhtaisiin kuumennettuihin purkkeihin ja säilytä viileässä.

Pihlajanmarjoja hyödyntämään!

Pihlajanmarjaystäville löytyy ihania Hiisi Hillin pihlajanmarjasukkia!

Kurkaa täältä!